Onnistuneen desuviikonlopun raporteesi osa 1/3

Pakko sanoa näin aluksi, että kun Desucon alkoi lähestyä, fiilis oli erittäin epävarmainen jännitys. Odotin Desuconia kovasti, ja iloitsin Desuviikolla että "kohta se on!"... Mutta pelkäsin Desukirouksen kostoa. Pelkäsin, että jäisin yksin, en tapaisia tiettyjä ihmisiä, cossit menisivät rikki ja mitä pahinta; minulla olisi kurja olo...

Fiilikset desuviikolla...

Mutta nyt kun Desucon on ohi, fiilikseni on tätä luokkaa:

... Fiilikset conin jälkeen.

Minulla ei ole ollut sitten vuoden 2009 conien jälkeen näin hauskaa! Siis... Yritän kovasti miettiä oikeaa sanaa fiilikselleni, mutta alan lyömään vain näppäimistöäni innoissani vain siksi että Desuconissa oli vain aivan mahtavaa.
Tämä on siis ensimmäinen Desucon kaikista niistä edellisistä (frostit lasketaan mukaan) joka on onnistunut!

Mutta aloitetaan siis conraportti ja fiksussa järjestyksessä aloitamme perjantaista. Ja koska tavaraa ja juttua piisaa jokaiselle päivälle vähän enemmän tai vähemmän, teen tämän suosiolla eri blogimerkintöihin. Eli kolme peräkkäistä blogimerkintää. Yrittäkää kestää.


Perjantaina saavuin conpaikalle jo kolmeksi, koska halusin saada kaikki mahdolliset infot ja badget ajoissa. Sadekuuron takia ajattelin, tarkemmin sanottuna toivoin, että Sibeliustalon luona ei olisi paljoa ihmisiä jonottamassa... Saavuin paikalle ja kauhukseni totesin, että paikalla oli ihmisiä jonottamassa pääsyään sibeliustalolle... KAKSI tuntia ennen ovien avaamista. Pahinta oli, että melkein puolella porukalla ei ollut sateenvarjoja, ja he nököttivät ulkona sateessa.

Kuitenkin, perjantain cossini oli siis Sonia Nevermind sarjasta Super Dangan Ronpa 2. Sonian cossi oli muuten mukava, mutta "polvisukat" eivät haluneet pysyä polvilla ja kengistä puuttui korkolaput (kävelinkin sitten ilman kenkiä).

Vasemmalla Valdrein, minä oikealla ja kuvan otti dandelitou

Perjantai meni suurimmaksi osaksi infoilussa. Pakenin infoon kello viiden maissa, väistäen erittäin märkää ihmismassaa. Ajattelin, että olisin siellä vain hetken, mutta lopulta pysyinkin infossa about 2-3 tuntia. (hups) Tämä on myös siksi, että suurinosa porukastamme juuttuivat Helsingin tielle ruuhkaan, joten odottelin heitä infossa.

Super Highschool Level infovänkärit! Kuvassa poron BMO ja minun desuvarjoni...
Niin ja tietty se Rikokin.

Infossa oleskeluni aikana huomasin, että meitä kohti käveli Monobear kigurumi. Olimme Rikon kanssa valmiina auttamaan häntä kuten kunnon infovänkärin pitääkin, mutta tämän Monobearin aatokset olivat aivan muuta:
"Haluaisitteko vähän Mondoa?"

Suuri itkunauru tapahtui, kun hän tuli voipaketin kanssa, jossa oli tämä kuva printattu.
Jos kyseinen henkilö lukee tätä blogia, niin pakko antaa suuret abloodit kekseliäisyydestä ja karkeista.

Lopulta kuitenkin kaikki pääsivät paikalle, ja päädyimme shoottaamaan. Saimme myös napattua erään pelokkaan Mikanin paikalle, ja raahasimme sitten Sintti-chanin paikalle kuvaamaan.

Koko ryhmä koossa.
Ylhäältä alas:
Riko, Valdrein, Naatsu, Umi, Minä ja Lapirin.

Yritin kovasti posettaa kuin Sonia...

... mutta muut olivat erimieltä asiasta.

Meidän piti ottaa fiksuja kuvia, ihan tosi! Mutta joo, Lapirinin ja minun "yritetään nyt edes ottaa fiksuja kuvia" muuttui kuvasarjaksi, jossa Laprini tuijottaa eri asennoissa pantsujani. Ei hän kuulemma nähnyt niitä kuin kerran.

hetkonen...

Sonia jätti hyvän mielen, puku oli onnistunut ja tykkäsin siitä kovasti. Ainoa haitta puoli oli se, ettei Sonialla ollut housuja. Tämä on yksi syy miljoonasta miksi yleensä crossaan.
Mutta tästä huolimatta tulen kierättämään Soniaa uudemman kerran jossain tapahtumassa.