Kirsikankukan juhlaa euroviisu väsymyksellä

Hei kaikki kullanmurut ja kaunokaiset~.

Tosiaan, viime viikonloppuna tapahtui monta asiaa... Ensimmäisenä Euroviisut höystettyänä a'la -talia, ja tämän jälkeen "oho-täällä-on-kirsikankukkia!" Hanami.
Eli olimme kokoontuneet kolmatta vuotta peräkkäin -talia porukan kanssa katsomaan viisuja. Meillä on perinne, että katsomme viisuja Hetalia "cosseihin" pukeutuneena, edustaen jotakin maata. Hint, emme oikeasti pukeudu cosseihin, vaan menemme casualina perseillen.
Jottei meno kuitenkaan mene tylsäksi, niin kukaan meistä EI saa valita omia hahmoja, vaan ne arvotaan. Itse jouduin tänä vuonna edustamaan Iso-Britanniaa, mikä aiheutti henkisen itku potku raivarin.

henkistä tuskaa.

Ei sillä, Britannia on muuten kiva hahmo, mutta nuo kulmakarvat. Noh, kiitos Lean niin sain itselleni oivat kulmakarvat. (Ette saa kuvia, sorge)

Niin, ja ei se Britannian edustajakaan ollut mikään herkku... Bonnie Tyler. 

"My grandma will be so excited when she see this. I think that she will be all "Oh my childhood is coming back!"

"Pffft-!! Childhood? Isn't that quite mean?!"

    - keskustelua Bonnie Tylerin esiintymisen aikana.

Ja jottei meno olisi hidastunut, niin paikalla oli 18 suomalaista ja yksi kanadalainen! Eli Valdrein oli katsomassa viisuja kanssamme. Olimme kertoneet hänelle että me suomalaiset emme välitä viisuista, koska häviämme kuitenkin. Näin jälkeenpäin hän nauraa asialle, koska aloimme huutamaan jokaisen maan kohdalla, kun emme saaneet pisteitä... Ja taas aloimme hurraamaan, kun saimme 1 pisteen Saksalta.
"Crazy Finnish peoples." lainaten Valdreinalta.

Mutta toinen tapahtuma tuli heti euroviisujen jälkeen, ja se oli Roihuvuoren Hanami. Olimme päättäneet rikon kanssa, että menisimme Valdreinen kanssa Hanamiin euroviisuista huolimatta. Mutta otti se voimille, kun saimme nukuttua vain 3 tuntia (okei, johtui myös siitä, että Valdrein teki asuaan ja minä susheja kun pääsimme kämpilleni).

Kuvaajana Riko, minä taas kokkina.

Alunperin siis minun piti cossaa Sanada Yukimuraa, mutta valitettavasti en saanut peruukkia muokattua ajoissa. (oikeasti, Yukimura on kirottu jotenkin aivan varmasti on!) Joten lopulta pistin päälle Ittoki Otoyan peruukin ja menin sitten sillä. Ja koska en halunnut olla pelkän punaisen peitossa, niin pistin sitten muitakin vaatekappaleita päälle.
Se joka arvaa ekana että "kenestä" olen ottanut inspiraatiota tässä asussa, saa tikkarin.

Kuvat otti Valdrein.

Anteeksi tosiaan, en osannut juurikaan hymyillä näissä kuvissa kun väsytti aivan sietämättömästi ja piilarit olivat kuivumispisteessä. Ja tämän lisäksi isompi pöytäkoneeni meni jostain syystä tilttiin, enkä päässyt photoshootilla leikkimään. *sadface*


Mutta vaikka viikonlopun aikana tulikin hankittua univelkoja, niin se oli sen arvoista.

Tämä kuva kattaa koko viikonlopun (Riko Mikuna, kuvaajana taas Valdrein)