Kuplihan se Tampere lopulta!

”Kai sä osaat sinne Kupliiseen?”

”… Teoriassa kyllä!”

Eli tästä alkoi minun ja Tintin matka Finlaysonille, jossa pidettiin Tampere Kuplii. Alun perin olimme sopineet Tintin kanssa, että emme menisi Kupliiseen, vaan pitäisimme cossipajan ja katsoisimme Uta no Prince-saman vihdoin loppuun. Mutta perjantaina kun heräsin, oli vain sellainen fiilis että ”ei nyt piru vie, haluan conittamaan!”. Tintin kanssa sitten päätimme matkustaa heti seuraavana aamuna Tampereelle ja käydä tapahtumapaikalla vain lauantaina.

Matka alkoi aamulla kello 08.30 menevällä bussilla Tampereelle. Itse laitoin vanhan kunnon Kyouyan päälle, joten minun ei tarvinnut vetää allnighteria… Ellen olisi lukenut Fruits Baskettia kello 2 aamuun asti. Joten bussiin päästyäni nukahdin melkein heti, jättäen pikku Tintin yksin valvomaan koska piilarit (ANTEEKSI ;;__;;). Päästyämme Tampereelle (ja minun herättyäni) aloimme etsiä tapahtumapaikkaa. Olen oikeasti tosi hyvä suunnistaja ja en koskaan eksy! (eksyin kotipaikkakunnallani, Helsingissä, Italiassa ja Käpylässä...) Mutta matka ei ollut pitkä, ja paikalle päästyämme bongasimme heti tuttuja ja kavereita. Päätimme sitten porukalla mennä Cosplay-kilpailua katsomaan. Hienoja cosseja oli! Harmi vaan että tunnelmaa latisti aivan liian dramaattinen taustamusiikki. Taustamusiikki on ok, mutta hei oikeasti, silloin kun lavalle tulee todella suloinen ja pieni cossaaja, ei se Tappaja-Hain tunnari ole ehkä se oikea tunnelman kohottaja.

Ilmeeni taustamusiikin suhteen.

Cossikisan jälkeen päädyimme Tintin kanssa syömään Heseen, jossa sitten keskustelimme Traconin suunnitelmista, ja minun saamista cossilavalle (jos heittäydyn hulluksi). Meidän seuraksemme ja iloksemme Riko päätyi paikalle myös.

Päästyämme taas Siperiaan, istahdimme alas ja valtasimme yhden nurkkauksen itsellemme. Heitimme väsynyttä läppää ja ihmiset saivat (jälleen kerran) todistaa tietämättömyyteni. Olen gomen (leikisti).

Pidimme sitten nopean minishootin. Olen muutenkin kuvauttanut Hibaria jo useasti, joten poseeraus ideat olivat aika vähissä... Mutta ottakaa nyt edes pari perseilykuvaa, ettei tämä blogipostaus jää kuvitta.

Ryzzin photobomp taidot.

Kyllä, olen kaksi metrinen ja Riko on metrin pituinen.

Tämän jälkeen minut kutsuttiin KHR-ryhmään. Ja kun paikalla on suuri määrä KHR cossaajia, meno on yhtä perseilyä. Nautin todella paljon shootista ja en ole pitänyt näin paljon hauskaa sitten… Ikuisuuksiin. Mutta aina, aina kun cossaamme KHR’stä, se on yleensä minä joka saa kuulla ”Hibari hei pidä nyt pokkaa!” huudot.  Like, pidä itse pokkaa kun Gokudera ei osaa heittää tai Yamamoto yrittää ahdistella. Ei siinä edes itse Hibarilla pysyisi pokka. Mutta ei se haittaa, pidin silti seurasta ja kiitän Hachia joka kutsui minut ryhmään~.

And then I did meet Valdrein and Umi again! Hopefully you guys liked Kuplii sunday, even though it was so small event… : / And sorry, I speak horrible English. OTL

Ja loppucon menikin jutellessa ihmisten kanssa. Mutta aika kului nopeasti ja kotipeti kutsui jo kipeästi. Minun ja Tintin matka Tampereelta Lahteen alkoi, vaikka poikkesimme Mäkkärissä matkalla. Mäkkärissä huomasin ”ilokseni” että mäkkäri on ottanut vanhat kunnon satukirjat käyttöön… Ennen kuin luin että kirjat voivat skanata koneelle webbikameralla ja sitä kautta päästä pelaamaan mäkkäri pelejä… ”Silloin kuin minä olin nuori!...”

Tunsin itseni vanhaksi.

Mutta tiivistettynä: Oli hauskaa ja olen tyytyväinen päätökseeni että lähdin Kupliiseen. Seuraava con onkin Desucon!

Osaan käyttää tonffia... Not.

Muistakaa hei äänestää Aamulehden sivuilla teidän suosikkianne: Äänestä!