... Minä olen niin pahoillani. Oikeasti olen.
Koulu yllätti olemassaolollaan tuossa syksyn alussa ja kaverit ovat pitäneet hyvää huolta siitä, etten ole viikonloppuisin yksin vaellellut Lahden satamia
(oikeasti tykkään teistä kaikista). Tämä on siis ENSIMMÄINEN
(huom: oikeasti) viikonloppu kun minulla ei ole mitään sovittua tekemistä! Joten vihdoin pääsen laittamaan tännekkin asioita!
Aloitan tämän hiljaiselon rikkomisen Traconin raportilla. Närconista tulee sitten myöhemmin asiaa, koska meillä on hienoja videomateriaaleja kyseisestä tapahtumasta joita sitten näytän teille myöhemmin
(noh, lupaan tehdä Närcon 13 videon ennen Närcon 14!).
Tracon siis... Olin jo alkuvuodesta sopinut erään
Sintin kanssa että pääsisin heidän kyydillään Tampereelle ja pääsisin myös heidän hotellihuoneeseen nukkumaan. Olin itkua täynnä kun pääsin näinkin helposti Tampereelle.
Lähdimme siis perjantaina Tamperetta kohti, määränpäänä siis Tracon. Perjantai on yleensä minulle sellainen päivä, jolloin en pysty tehdä mitään cossejeni eteen, vaan minulla täytyy olla kyseinen asu valmis. Noh, kyseinen perinne tuli rikottua ja olin perjantaina ompelemassa käsin Merurun cossia
(ei kuitenkaan mitään suuritöistä ompelua, vain muutama tehotikki hihoihin että pysyvät paikallaan).
Lauantai:
Minulla on joku hirveä tarve, että conissa minulla on yksi vähän monimutkaisempi asu päällä ja toisena päivänä joku jossa pystyn ns. hengittämään. Yleensä tietenkin pistän monimutkaisen asun päälle lauantaisin, mutta koska NCC-kisa oli sunnuntaina niin pistin lauantaiksi vähän helpomman asun päälle. Kaapista mukaan lähti Gareki.
 |
| Gareki - Karneval |
Garekia olin jo kerran cossannut valokarnevaaleissa, kun ei muuta asua tullut kehiteltyä. Tällä kertaa tein Garekille jopa asuun sopivan topin. Ainoa ongelma tässä asussa oli se, etten omistanut omasta takaa goggleseja enkä nahkahanskoja, joita sitten kyselin kavereilta ympäri Suomea. Lopulta sain nahkahanskat, mutta goggleseja en koskaan saanut, joten asuni jäi erittäin vajaaksi. Minua tuskin olisi kukaan tunnistanut, ellen olisi pyörinyt
Milkan kanssa, joka cossasi Yogia kyseisestä sarjasta.
 |
| Ollaan oikeasti hyvii kavereita! (Kuvaajana - Vici) |
Lauantai oli siis itselleni aikamoineen hengailupäivä. Pyörin tapahtumapaikalla kun päätön kana, yrittäen löytää tuttuja ja kävin muutamassa ohjelmassa... Nämä ohjelmat siis olivat: Cosplaykilpailu, Sengoku Basara-luento ja NCC-luento.
Cosplaykilpailussa kävin katsomassa WCS ja yksilökisan näin nopeasti silmäkulmasta, mutta ehdin onneksi näkemään muutaman kaverin lavalla!
WCS sai minut melkein itkemään onnellisia kyyneleitä, koska tämän vuoden kisaajat ja heidän esityksensä olivat upeita. Toivottavasti pari määrä pysyy samana tulevissa WCS kisoissa, ettei kisa jää pieneksi.
Sengoku Basara-luento jäi itselleni vähän latteaksi, koska kaikki mitä siinä luennolla sanottiin niin tiesin niistä jo etukäteen, ja tämän lisäksi vieressäni istui kaveri joka nurisi vähän väliä kun luennoitsijoilla oli mennyt arvonimet sekaisin. Mutta noh, minun Sengoku Basara kulutukseni on kuitenkin aika megalomaaninen, ja en tainnut olla luennon kohderyhmää (eli ne jotka ovat kiinnostuneet SenBasaan tutustumiseen).
NCC-luento jäi minulta kesken, kun kaveri sai yllättävän puhelinsoiton ja jouduimme sitten takapakkia pakenemaan paikalta. Kuitenkin olin tutustunut NCC-kisaajiin jo Närconissa, joten tiesin jo mitä he olisivat sanoneet.
Suunnitelmien mukaan minun olisi pitänyt jäädä iltabileisiin, mutta stressasin itseni jo hengiltä. Jos olet uusi tässä blogissa niin mainitsen, että kun minä stressaan, se tarkoittaa sitä että alan tulla uneliaaksi ja mahdollisesti jopa nukahdan tiedottomana asiasta. Päätin sitten lähteä paikanpäältä hotellille, jossa Sintti jo oli nukkumassa (melkein en päässyt sisälle).
Päätin mennä ajoissa nukkumaan, koska sunnuntaina kellon piti herättää jo kuudelta aamulla... JOS olisin saanut unta.
Koko yö meni valvoten, kun mietin sunnuntain esitystä ja stressi vain kasvoi kun kello alkoi lähenemään 06.00.
Sunnuntai:
Lopultahan en saanut ollenkaan unta, ja aamupalakin jäi väliin koska sen hetkinen fiilis sai vatsan kiertämään, kun edes ajattelin pöydällä lojuvaa banaania ja keksipakettia.
Pakkasin kamppeeni (tosi huonosti), meikkasin (jonka aikana piilari meni rikki) ja lähdin Tampere-taloa päin, määränpäänä backstage ja pukuhuoneet, sillä oli NCC-karsinta päivä.
Olin siis päättänyt Närconin jälkeen, että osallistun seuraavaan NCC-karsintaan, ja kun Traconista kuului että siellä kyseiset karsinnat pidetään, niin päätin uusiokäyttää Merurua megalomaamisen parannuksen jälkeen. Tästä prosessista valitettavasti ei ole kuvia olemassa, sillä tein Merurua aivotoimettomasti ja kuvaukset jäivät unholaan.
 |
| ainoita WIP kuvia mitä löytyy... |
Ilmottauduttuani ja päästyäni pukuhuoneeseen aloin pistämään Merurun asua päälleni. Saatuani ihanan mamman avustuksella cossin yläosan päälle sain todeta, että olin laihtunut runsaasti viime Cosplay Gaalasta. Nimittäin: Alunperin asussani oli piilovetoketju, mutta se meni halki koska olin lihonut cossin teon aikana. Päätin sitten laittaa asuuni nyörityksen, joka siis ei mennyt kunnolla "kiinni" viime Cosplay Gaalassa. Nyt kuitenkin Traconissa nyöritykset kohtasivat toisensa ja vyötärön kohdalta jäi kangasta "roikkumaan" 2-4 senttiä. Tämä myös voi olla siitäkin, etten ollut syönyt aamulla juurikaan mitään.
Kuvaukset, lavaharjoitukset ja tuomarointi olikin seuraava askel. Lavaharjoitusten jälkeen olin valmis luovuttamaan koko kisan, mutta päätin sitten siinä "että jos nyt kuitenkin yrittäisin"... Tuomarointi tilaisuus tuli yllättäen tehtyä englanniksi, mutta sekin meni aika kivuttomasti... Mitä nyt olin valmis hyppäämään tuomareiden takan olevasta ikkunasta ulos.
Sitten olikin vaativan pitkä odotus. Tuomarointi, kuvaukset ja lavaharjoitukset oltiin pistetty varhaiselle aamulle Ison Salin käytön takia. Jouduin siinä sitten elämään itseni kanssa yli 4 tuntia ja odottaen että pääsisin bäkkärille... Mitä nyt olin valmis luovuttamaan pelin. Olin hermostunut ja stressaantunut, enkä uskonut mihinkään voittomahdollisuuteen. Ja tämä kuulemma näkyi, sillä lähes kaikki kaverini sanoivat päivän aikana että "älä näytä noin stressaantuneelta!". Sain onneksi henkistä tukea ihanalta
Sofialta, joka piti siitä huolen etten lähtenyt kävelemään kesken kaiken pois.
Päädyin sitten lopulta bäkkärille, jossa stressileveli nousi yli katon. Minua heikotti, stressasi ja jännitti suunattomasti. Minulla oli monta pientä pelkoa pelissä esitykseni takia, ja en pystynyt kunnolla edes seisomaan, jonka takia taisin raahata itselleni penkin jossa istua. Onneksi paikalla oli useampikin mamma hoitamassa sitä että sain happea, sillä vuoroni oli aivan viimeisin.
Ennen minun esitystäni, mutisin itselleni että se menisi hyvin, kaikki menee hyvin. Lopulta, juuri ennen kuin numeroni sanottiin, sanoin itselleni että "nyt mennään pitämään hauskaa!" ... Ja niin minä pidinkin! Unohdin hetkeksi kaikki murheeni esityksestäni ja pidin hauskaa. Esitykseni jälkeen olin aivan onnesta soikeana. Muutama pieni virhe oli tullut lavalla, mutta ajoitukset onnistuivat ja sain pidettyä ilmeeni kuosissa. Haastattelu onnistui myös, ottaen huomioon että alunperin olin kehittänyt haudanvakavat vastaukset. Mutta minä, haudanvakavana lavalla? Pfft- ei. En todellakaan.
 |
| Kuvaajana: Konsta Väänänen |
Sitten olikin esityskilpailu. Esityskilpailu oli hieno ja pidin monista esityksistä. Sain hetkeksi ajatukseni pois siitä, että tulokset paljastettaisiin ihan pian.
Mutta sitten tuli Hall Cosplay ja tuskan hiki kasvoi. Edelleen, olin täysin varma etten tulisi saamaan mitään, mutta jännitin silti, koska oli minulla pieni toive sitä Ruotsin matkaa kohden.
Ja sitten esityskilpailun tulokset paljastettiin. Liikuin rauhattomasti tuolillani, vaikka yritinkin keskittyä esityskisan voittajiin.
Lopulta tuomarit tulivat lavalle ja sydämmeni takoi sataaviittäkymppiä sekunnissa. Kun kuulin että yhdelle kisaajalle tultaisi antamaan kunniamaininta, ajatuksessani kävi että "toivottavasti se olen minä". Mutta kuultuani kriteerit kunnimaininnasta, saatoin möläyttää vieressäni olevalle
Yunalle että "hei sehän olet sinä!". Ja niinhän se sitten olikin. Joten kaksi paikkaa Ruotsiin olivat vielä auki. Otin toista Siiriä kädestä kiinni, joka istui vähän matkan päästä. Olimme nimittäin hieman vihjailleet toisillemme että "olisi kiva nähdä sinut Ruotsissa". Tuomarit sitten paljastivat että tosiaan, toinen Siiri lähtee finaaliin! Tämän jälkeen sydämmeni hieman rauhottui, ja jostain syystä minulle tuli rauhallinen fiilis. Ja edelleen, en uskonut mihinkään voittomahdollisuuteen. Mutta sitten tuomarit paljastivat, että toinen finaalipaikoista menikin minulle... Tai noh, heti kun nimeni oltiin sanottu oikein (ei se Laiti ole niin vaikea sukunimi!). Itkuhan siinä tuli, ja menin lavalle hämmentyneenä ja en edelleen uskonut että hei, Ruotsin finaalipaikka napahti minulle. Loppupäivä menikin siinä pilviä katsellessa, ja yrittäen kerätä tietoisuutta että hei, Ruotsiin taas ensivuonna, nyt kisameiningissä.
 |
| Oli vähän itkumeininkiä. |
Huh huh, tulipa kirjoitettua tunteella. Sydämmeni takoi samaa tahtia kun kirjoitin miten palkintojen jako meni! Mutta tästä nyt eteenpäin NCC-finaaleihin! Asua en tule vielä heti paljastamaan, mutta WIP kuvia saatte luultavasti jo ensikuussa! Eli mitä, olenko siis jo aloittanut? Kyllä vain! Esitys että cossi on aloitusvaiheissa, ja molemmat ovat edenneet!
 |
| Hahmo päätettynä, ja arvailla saa. |
